Painehaavan riskiluokitukseen vaikuttavat monet tekijät, kuten potilaan liikuntakyky, ihon kunto, ravitsemustila ja yleinen terveydentila. Näiden tekijöiden ymmärtäminen ja arviointi on keskeistä painehaavojen ehkäisyssä ja hoidossa. Painehaava syntyy, kun ihoon ja sen alla oleviin kudoksiin kohdistuu pitkäaikainen paine, joka estää verenkierron. Tämä johtaa kudosten hapenpuutteeseen ja lopulta kudosvaurioon. Painehaavat kehittyvät usein kehon alueille, joissa luut ovat lähellä ihoa, kuten kantapäät, lonkat ja ristiselkä. Tässä artikkelissa käsittelemme painehaavan syntymekanismeja, riskitekijöitä, hoitosuosituksia, ehkäiseviä toimenpiteitä sekä painehaavan seurantaa ja arviointia.
Painehaavat luokitellaan kansainvälisesti neljään asteeseen niiden vakavuuden mukaan. Luokitusjärjestelmä auttaa terveydenhuollon ammattilaisia arvioimaan haavan tilaa, seuraamaan sen kehitystä sekä valitsemaan sopivat hoitomenetelmät.
1. asteen painehaava: Iho on ehjä, mutta siinä on paikallinen punoitus, joka ei häviä asentoa vaihdettaessa. Ihon väri voi erota ympäröivästä ihosta, ja alue voi olla kivulias, kiinteä, pehmeä tai lämpimämpi verrattuna ympäröivään ihoon. Tummaihoisilla potilailla ensimmäisen asteen painehaavaa voi olla vaikea havaita.
2. asteen painehaava: Ihon pinnallinen vaurio, joka ulottuu verinahkaan (dermis) asti. Haava on pinnallinen haavauma, jossa on punainen tai vaaleanpunainen haavapohja ilman kuollutta kudosta. Voi ilmetä myös ehjänä tai rikkoutuneena, seerumia sisältävänä rakkulana. Toisen asteen painehaavassa ei ole mustelmaa, joka viittaisi syvempään kudosvaurioon.
3. asteen painehaava: Koko ihon läpäisevä kudosvaurio, jossa ihonalainen rasvakudos voi olla näkyvissä, mutta luu, jänne tai lihas ei ole paljaana. Haavassa voi olla taskumaisia kohtia ja onkaloita. Haavan syvyys vaihtelee sen anatomisen sijainnin mukaan – alueilla, joissa on vähän rasvakudosta (kuten nenänselkä tai korvalehti), haava voi olla matala, kun taas runsasrasvaisilla alueilla haava voi olla huomattavasti syvempi.
4. asteen painehaava: Laaja kudostuho, jossa luu, jänne tai lihas on paljaana. Haavassa on usein kuollutta kudosta tai rupi. Haavassa on tyypillisesti taskumaisia kohtia ja onkaloita. Neljännen asteen painehaavoihin liittyy usein infektioita, kuten luutulehdusta (osteomyeliitti) ja muita vakavia komplikaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia.
Painehaavojen luokitusjärjestelmä on keskeinen työkalu hoidon suunnittelussa. Varhainen tunnistaminen ja luokittelu mahdollistavat tehokkaamman hoidon ja voivat ehkäistä haavan pahenemista vakavammaksi. Siksi on tärkeää, että kaikki hoitohenkilökuntaan kuuluvat osaavat tunnistaa ja luokitella painehaavat oikein.
Painehaavan väriluokitusjärjestelmä on tärkeä työkalu haavan arvioinnissa ja sopivan hoitomuodon valinnassa. Väriluokitus perustuu haavassa näkyvään hallitsevaan kudostyyppiin, joka jaetaan kolmeen pääkategoriaan: punainen (granulaatio), keltainen (fibriini) ja musta (nekroottinen).
Punainen haava viittaa granulaatiokudokseen, joka on tervettä uudiskudosta. Tämä kudos on kirkkaanpunaista, kosteaa ja rakeista, mikä on merkki haavan paranemisprosessista. Punaisen haavan hoito keskittyy suojaamiseen ja kosteustasapainon ylläpitämiseen. Hoitotuotteiksi soveltuvat esimerkiksi hydrokolloidit ja läpinäkyvät kalvot, jotka tukevat granulaatiokudoksen muodostumista.
Keltainen haava sisältää fibriinikatetta, joka on kellertävää, pehmeää kuollutta kudosta. Tämä kate hidastaa haavan paranemista ja voi olla merkki infektiosta. Keltaisen haavan hoidossa keskeistä on fibriinikatteen poistaminen puhdistamalla haava mekaanisesti ja käyttämällä katetta hajottavia tuotteita, kuten entsymaattisia haavatuotteita. Kosteuttavat sidokset, kuten hydrogeelit, auttavat katteen irtoamisessa.
Musta haava kertoo nekroottisesta eli kuolleesta kudoksesta, joka on kovaa, kuivaa ja tummaa. Nekroottinen kudos estää haavan paranemisen ja toimii kasvualustana bakteereille. Mustan haavan hoidossa ensisijaista on kuolleen kudoksen poisto eli revisio, joka voidaan tehdä kirurgisesti tai mekaanisesti. Tämän jälkeen haavaa hoidetaan väriluokituksen mukaisesti kudoksen tilan perusteella.
Väriluokitusjärjestelmän käyttäminen auttaa terveydenhuollon ammattilaisia valitsemaan oikeat hoitomenetelmät ja -tuotteet kussakin paranemisprosessin vaiheessa. On huomioitava, että samassa haavassa voi esiintyä useita eri värejä, jolloin hoito kohdistetaan ensin vaarallisimpaan kudostyyppiin (musta, sitten keltainen) ennen punaisen kudoksen hoitamista.
Painehaavojen riskin arvioinnissa käytetään erilaisia validoituja mittareita, joiden avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat tunnistaa riskipotilaat ja kohdentaa ehkäisevät toimenpiteet oikein. Näistä mittareista yleisimmin käytettyjä ovat Braden-asteikko, Norton-asteikko ja Waterlow-asteikko.
Braden-asteikko on kansainvälisesti tunnettu ja laajasti käytetty riskinarvioinnin työkalu. Se koostuu kuudesta osa-alueesta, joita arvioidaan asteikolla 1-4 (osassa 1-3), jossa matalampi pistemäärä tarkoittaa suurempaa painehaavan riskiä:
Braden-asteikon kokonaispistemäärä vaihtelee 6-23 pisteen välillä. Riskiluokitukset ovat: korkea riski (≤ 12 pistettä), keskinkertainen riski (13-14 pistettä), matala riski (15-18 pistettä) ja ei riskiä (19-23 pistettä). Braden-asteikon tulosten pohjalta voidaan määrittää sopiva painehaavapatja potilaalle. Riskiluokkaan 4 (erittäin korkea riski) suositellaan moottoroitua decubituspatjaa, kun taas riskiluokkiin 2-3 (keski- tai korkea riski) soveltuvat korkealaatuiset moottoroimattomat vaahtomuovipatjat.
Norton-asteikko on yksi vanhimmista painehaavojen riskinarviointimittareista. Se arvioi viittä tekijää: fyysinen kunto, henkinen tila, aktiivisuus, liikkuvuus ja inkontinenssi. Jokainen tekijä pisteytetään asteikolla 1-4, jolloin kokonaispistemäärä vaihtelee 5-20 välillä. Alle 14 pistettä merkitsee kohonnutta painehaavan riskiä.
Waterlow-asteikko on laajempi riskinarviointityökalu, joka ottaa huomioon useampia riskitekijöitä kuten potilaan painoindeksin, ihon tyypin, sukupuolen, iän, ravitsemustilan ja erityisriskit (kudosten hapenpuute, neurologiset häiriöt, leikkaukset/traumat). Kokonaispistemäärä 10-14 merkitsee kohonnutta riskiä, 15-19 korkeaa riskiä ja yli 20 erittäin korkeaa riskiä.
Riskinarviointi tulisi suorittaa potilaan saapuessa hoitoon ja säännöllisesti hoidon aikana, erityisesti potilaan tilan muuttuessa. Arviointi tulisi dokumentoida huolellisesti potilastietoihin. Riskinarviointityökalut ovat apuvälineitä, jotka tukevat kliinistä päätöksentekoa, mutta ne eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisen kliinistä arviointikykyä. On tärkeää yhdistää riskinarvioinnin tulokset potilaan kokonaisvaltaiseen arviointiin painehaavojen ehkäisemiseksi.
Painehaavan riskitekijöitä ovat muun muassa liikuntakyvyn rajoitukset, korkea ikä, aliravitsemus, kuivunut iho ja krooniset sairaudet kuten diabetes ja sydänsairaudet. Liikuntakyvyn rajoitukset estävät potilasta vaihtamasta asentoaan riittävän usein, mikä lisää painehaavojen riskiä.
Korkea ikä on merkittävä riskitekijä, sillä ikääntyessä ihon elastisuus ja verenkierto heikkenevät. Tämä tekee ihosta alttiimman vaurioille. Aliravitsemus puolestaan heikentää ihon ja kudosten vastustuskykyä, mikä lisää painehaavojen riskiä.
Krooniset sairaudet, kuten diabetes ja sydänsairaudet, voivat heikentää verenkiertoa ja hidastaa haavojen paranemista. Näiden sairauksien hallinta on tärkeää painehaavojen ehkäisyssä ja hoidossa.
Painehaavat on luokiteltu eri riskiluokkiin (1-4). Suurin osa moottoroiduista decubituspatjoista on erittäin korkean riskin (4) patjoja, kun taas moottoroimattomat patjat (korkealaatuiset vaahtomuovipatja) ovat keski- tai korkean riskin patjoja (2-3). Minkälaisen patjan ja mihin riskiluokkaan kuuluvan patjan tarvitset, löydät kun teet potilaalle riskiluokituksen. Braden-taulukko on yleisimmin käytetty taulukko painehaavojen riskien todentamiseen.
Painehaavojen varhainen tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää tehokkaan hoidon ja vakavampien vaurioiden ehkäisemiseksi. Ensimmäinen merkki alkavasta painehaavasta on usein ihon punoitus, joka ei vaalene painettaessa (non-blanching erythema). Tämä eroaa normaalista punoituksesta, joka vaalenee painettaessa ja palautuu nopeasti, kun paine poistetaan.
Painehaavojen etenemistä seurataan kansainvälisen luokittelun mukaan neljässä vaiheessa:
1. asteen painehaavassa iho on ehjä, mutta punoittava alue ei vaalene painettaessa. Ihon väri voi olla erilainen tummapigmenttisillä henkilöillä. Alue voi olla kivulias, kiinteä, pehmeä, lämmin tai viileä verrattuna ympäröivään kudokseen.
2. asteen painehaavassa iho on vaurioitunut osittain, jolloin haava ulottuu epidermikseen (orvaskesi) tai dermikseen (verinahka). Haava on pinnallinen ja voi näyttää hiertymältä tai rakkulalta. Se voi olla myös kiiltävä tai kuiva haava ilman mustelmaa tai verenvuotoa.
3. asteen painehaavassa vaurio ulottuu ihon läpi ihonalaiskudokseen, mutta ei lihaksen peitinkalvoon asti. Luu, jänne tai lihas ei ole näkyvissä. Haavassa voi olla taskumaisia kohtia ja onkaloita. Haavan syvyys vaihtelee sen anatomisen sijainnin mukaan.
4. asteen painehaavassa vaurio ulottuu lihakseen, luuhun, jänteeseen tai nivelkapseliin. Haavassa on usein kudoskuoliota ja onkaloita. Haavan pohja voi sisältää mustaa, ruskeaa tai keltaista kuollutta kudosta.
On tärkeää huomata, että painehaavojen eteneminen voi olla nopeaa, jopa tuntien sisällä, ja että varhaiset merkit voivat jäädä huomaamatta. Siksi säännöllinen ihon tarkkailu on välttämätöntä korkean riskin potilailla. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää luisten ulkonemien kohtiin kuten kantapäihin, ristiluun alueeseen, lonkkiin, kyynärpäihin ja takaraivoon.
Painehaavojen ehkäisyssä keskeistä on riskitekijöiden tunnistaminen ja niiden hallinta. Tämä sisältää potilaan säännöllisen asennonvaihdon, ihon tarkkailun ja hoidon sekä ravitsemustilan seurannan. Säännöllinen asennonvaihto vähentää paineen kestoa ja jakautumista, mikä vähentää painehaavojen riskiä.
Ihon tarkkailu ja hoito ovat myös tärkeitä ehkäiseviä toimenpiteitä. Tämä sisältää ihon puhtaana pitämisen sekä mahdollisten ihovaurioiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon. Kuiva ja vaurioitunut iho on alttiimpi painehaavoille.
Ravitsemustilan seuranta ja parantaminen ovat myös keskeisiä ehkäiseviä toimenpiteitä. Hyvä ravitsemus tukee ihon ja kudosten terveyttä ja vastustuskykyä, mikä vähentää painehaavojen riskiä.